Kesävaihde kytketty ja lukittu!

Jes, mikä fiilis! Aamu aurinko odotuttaa itseään mäen takana mutta pellot kylpevät jo kauempana kuumassa hohteessa. Muut nukkuu ja mulla hesari ja Taika-kupillinen (ISO) kahvia. Tästä tulee hyvä päivä! Tai siis: Tämä on hyvä päivä!

Vapauduin ainakin hetkeksi odottamisesta. Miksi siihen aina sortuu? "Kunpa menisi tämä viikko ja olisipa jo se ja se ja Ruisrock, saisinpa jo aikaa siihen ja tähän." Voihan valitus.

Keksinpä itselleni oivan reseptin: Jos tuntuu siltä, ettei mitään mukavaa voi olla nyt, kokeile nukkua pitkään ja monet päiväunet. Syö hyvin hereillä ollessasi ja mene lenkille kun olet taas pirteä ja tässä hetkessä. Siivoa kun motivaatio iskee. Mene ulos. Juo vettä.

Parasta aikaa

Juhannusaamuna kotona. Millä sitä malttaa kotipihastaan lähteä kun ympärillä on kaikkea niin pientä ja kaunista? Ehtiikö kaikkea nähdäkään? Onneksi maltoin lähteä.

Juhannus saunalautalla. Lauttakoira valppaana.
 

Juhannus oli ihana! Rakkaita ystäviä, elämysmatkailua ystävän pihapiirissä, juhannustanssit ja -kihlat, aamukahvipöydästä merimaisema... Toivottavasti perinteemme ei koskaan katkea. Kun saavuimme paikalle, olimmekin suoraa päätä keskellä merta lautalla.. keskellä kesää kaukana arjesta. Sitä naurun määrää! Mieli ja keho osaavat kiittää! <3

Nupullaan

Nuppuaika

Odotus, jännitys

Hermolepolenkki ja koomiset eläimet

Arvostelua

Mietinkin tässä, miten taitavia arvostelemaan ovat ne, ketkä eivät heittäydy, sitoudu, iloitse, kokeile toistakin kertaa... Mutta sitten ajatukseni kääntyikin. Jos itse heittäydyn ja välitän siitä mitä teen, miksi pelkäisin tai aliarvioisin kritiikkiä. Kriitikkoja tarvitaan. (Välillä vain tuntuu, että aikaan saa enemmän itse tekemällä, ei toisia arvostelemalla...) Ai niin, arvostelu olisi suotavaa sanoa asianosaiselle, saa enemmän tuloksia niin. :)

Kotona ei tunnu tapahtuvan mitään. Päivät työtä ja illat toipumista. Viikonloppuisin on kiva leikkiä kesälomaa, jota ei vielä olekaan oikeaa juuri kertynyt. Perjantaina katkaistiin nurmikko ja koneet sammutettiin 23:48. Siitä asti olen odotellut Vuoden Naapuri-palkintoa. Ei ole tullut. Loman leikkijäisiä jatkettiin Fiskarssin sadepäiväretkellä ja sunnuntain siivouspäivällä. Ah kuinka rentouttavaa!

Työn vastapainoksi tarvitsen selvästi rentoa ja kivaa tekemistä. Täytyy ajatella uudestaan nämä kotona odottavat "pakolliset" projektit. Mikä pakko tässä nyt olisi? Työ on mielenkiintoista, pakollista ja palkitsevaa. Keskityn nyt siihen hetken aikaa enemmän kuin tehokkaaseen vapaa-aikaan.

Katsotaan koska ajattelen uusiksi!

Ihanaa kesäkuuta, miten se voi olla jo nyt! :)

Eräskin pelastus

Tämän kuulin mahdollisesti joutavan roskalavalle. Olinkin sitä jo hieman sillä silmällä katsellut..

Miehen mielestä se oikein sovi näkyvälle paikalle. Se siis odottaa loppusijoitusta ruokailutilassa. (Odotan, että silmä tottuu)

Harmittelen järjestelmäkameranhimoani. Mulla on vuoden vanha diggaripokkari enkä varmasti osaa käyttää sen koko potentiaalia. Eihän se nyt kameran vika oo, ellei kuvaaja osaa luoda olosuhteita hyvälle kuvalle. Nyt mä vain opettelen sijoittelua ja valon löytämistä, kiltisti.

Turhautumiskuva

Haastelua

Sain haasteen Johkilta Postikortilla-blogista. Kiitos! Haasteeseen kuului siis kertoa viisi satunnaista asiaa itsestään. Hmmm... Taitaa tulla aika ajankohtainen lista. :)

1. Blogini nimi tuli leppoisesta elelystä ja leppäkertuista, joita keräilin lapsena (ilman parempaa tietoa) lemmikeiksi purkkiin. Autoni on muuten leppis ilman pilkkuja. Risteyksessä asustellaan sekä fyysisesti että psyykkisesti. Aina on jokin muutosprosessi meneillään. :)

2. Maanantaina soittaa maailman parhain bändi Suomessa ja mulla ei ole lippua. Vuosi sitten en olisi missannut tilaisuutta  mistään hinnasta.

3. Mielestäni mielenrauhaa saa ostettua fyysisellä rasituksella ja syömällä hyvin.

4. Elän kausittain ja siksi ristiriitaisaa muutosprosessi- ja leppoistelujutustelua on enemmän ja vähemmän. Talvella möllötystä ja kesällä niin paljon kuin ikinä ehdin! :)

5. Läppärini on rikki ja kärvistelen vaikean miniläppärin kanssa jo toista kuukautta. Phhuuh.

No eipä tullutkaan ajankohtaista muutakuin 2. ja 5. Niin se mieli vie.