Värit ja valo

Alan ymmärtää, että kevät on oikeasti tullut. Työpäivän jälkeen ehtii ja jaksaa vaikka mitä ja valoa riittää. Värit näyttävät uudelta kevään valossa. Miten sitä on taas puoli vuotta jaksanut synkkyyttä..? Tänä vuonna pitkästä aikaa nään kevään kauneuden, hyvissä ajoin ja pitkällä kaavalla. Kaupungissa kevät näyttäytyi hieman eri tavalla.

Viime vuoden harmaiden korsien ja tämän kevään uusien tulokkaiden vihreys. Kontrasti on huumaava. Ilman puolen vuoden synkkyyttä tuskin olisi tätä iloa. Värejä ei ole manipuloitu.

Nyt harmittelen usein, etten kuvannut elämääni Helsingissä juuri lainkaan. Kohta alkaa olla vuosi siitä kun muutin maalle ja tuntuu hassulta, ettei mulla ole mitään kuvia kuudesta edellisestä vuodesta. Eikä kyllä aiemmistakaan. Oliko mulla oikeasti liian kiire tai enkö halunnut pysähtyä. Niinhän se taisi olla. Kolmenkympin kriisiksi tätä voisi joku nimitellä. Nyt sitten pysähdyn ja tässä olen.

Lapsena tutkin kevään tuloa ryömimällä naapurin pelloilla ja ties missä. Tänä vuonna tutkin kevättä selkeästi samalla tasolla, nenä maassa. Mitäköhän naapuritkin ajattelee, hih! 

Tämä tyyppi tervehti yhden tuijan oksien alla. Säikähdin.

Herää jo!

Mulle ei kelvannut talvipipo haravointiin koska; nyt on kevät ja mä oon pitäny pipoa taas koko talven, se valuu silmille ja on kutittava sekä liian lämmin. Aikaa oli vähän ja innostus sekä idea ompelemiseen tuli. No, enhän mä saanut sitä miniriikkistä T-paitaa leikattua suoriksi paloiksi. Enhän mä osannut, enkä osaa vieläkään, ommella trikoota. Miten ne langanpäät muuten päätellään..? No mutta siis havaitsin riskit ja suunnittelin T-paidasta pannaksi-projektin niin, että vedetään sitten yli kun alikaan ei pääse.

Langat siis sojottaa ja huristelin koneella lähes silmät kiinni. Mutta kivaa on! Lainasin kirjastosta ompelukirjan ja yritin opiskella sitä. Niinhän se olikin kuin kuvittelin, liian vakavaa tekstiä. Mä en kykene vielä keskittymään niin tarkkoihin juttuihin. Enhän mä pääsisi ikinä aloittamaan yhtään työtä. Yritän jatkossakin luoda vanhasta uutta, joten siinä kai ei voi ompelun lainalaisuuksia ihan pilkulleen totella. Yritän (ainakin vielä) olla kahlitsematta mun luovuutta liialla tiedolla! :) (laiska siis)

Pääasiahan tässä oli saada mun uusi ompeluhuone käyttöön jos totta puhutaan. Hyvin toimii. Täytyy vielä saada kaiuttimet läppäriin ja sellainen levy missä on viivoja, jotta saisin leikattua suoraan. Ehkäpä pari muutakin oleellista asiaa uupuu, mutta nyt mennään näillä. Huoneessa muuten on kaverin vanha sänky, enon 50-luvulla hankkima pöytä, edesmenneen isäni viherkasvi (jota mä koko ajan pelkään kastelevani liikaa tai liian vähän), ikea billy-kirjahylly, miehen siskon verho, mun siskon matto ja ompelukone lainassa naapurilta. :)

Omenapuiden leikkaus haravoinnin lomassa tuotti mukavasti koristeita sisälle. Ihanaa valoa.

 Jesh! Aurinko paistaa risukasaan! Vaikkei se näy fyysisesti.

 Ei mikään kaunein kuva, mutta mun tuntojani kuvaa erittäin hyvin. Leskareita koko rytäkasa täynnänsä.

Viimeaikoina on taas otettu haastetta vastaan ja väännetty sekä käännetty ja lopulta saatu aikaa jotain.. ja mikä parasta omalla tyylillä. Saaden siihen myös hyväksyntä vanhemmilta ja viisaammilta toisinajattelijoilta. Ihanaa kun voi omassa työssä kehittyä ja innostua yht´äkkiä. Ehdin viikon aikana tuntea suurta epäonnistumista ja alanvaihto-fiilareita sekä sen kääntymistä mulla-on-maailman-paras-työ-ilotulitukseksi.

Pikkuflunssa ja algeeria (mahdollinen allergia, oma diagnoosi koko viime kesän vuotaneesta ja tukkoisesta nenästä) on saanut sohvan kutsun työn jälkeen olemaan voittamaton. Onneks pääsiäinen olikin supertehokas siivouksen saralla. Tätä viikonloppua odottelen innolla jospa pääsee pihatöihin!

Mahdollinen pihatyö alla.

Oon kyllä taas ihan risteyksessä. Vastakohdat vetää puoleensa. Kuuntelen yleensä rokkia, metallia, vähän rankempaa musiikkia. Nyt on soinut Notkea Rotta, Jukka Poika, Adele. Ihanaa katsella maailmaa vähän eri suunnista. Musiikki ohjaa mun fiilistä aika paljon. Töiden jälkeen en saa mitään aikaiseksi, ellen laita sopivaa musiikkia. Se laittaa ihan pakosti liikkeeseen. Ehkä tarvitsen jonkun muun rytmin kuin sydämen sykkeen tekemisiini.

Viime viikolla ompelin henkariin kirjekuoripussukan Johnny Cashin tahdilla. Putsasin pattereita ja iki-ihania (kellastuneita) seinäpaneeleja Queenillä ja pyyhin pölyt Adelella.

Kevät ehtii ennen mua!

Ulkona se kevät vaan menee menojaan enkä mä oo vielä valmis! ..tai tulee tulojaan. Eihän se nyt vielä mene mihinkään! Olis nyt tullut vaikka sitä lunta niin olisi hyvällä omallatunnolla voinut vetäytyä sisälle käsitöileimään. Nyt pitää olla kaivamassa savea ja haravoimassa pihaa tai metikössä pilkkomassa tuulenkaatamia (Hih mikä sana!). Kävin kirppiksellä ja sain vähän materiaalia tuleviin, suunnitteluasteella oleviin juttuihin. Vieläkin kiinnostaa niin moni asia, ettei osa päättää mistä aloittaa. Varsinkinkin kun tuntuu, että joka projektissa tarvitaan jotain mitä ei omista kaapeista löydy. Nyt sain kirppisreissulta jopa lasipäisiä nuppineuloja, mittanauhan, ratkojan ja kuminauhaa. Paikallinen käsityöliike myy siellä loput ompelutarvikkeensa. Jes!
Nyt muuten mulle avautui, että päivät voi tehdä pihatöitä ja illat ideoida. Se riittää. Keskity olennaiseen. Kyllä sitä sitten taas....

Ostelen näköjään viikottain näitä helmililjoja ja narsisseja. Jotenkin ne kuolee mulla nopeasti. Olenhan aiemmalta ammatiltani puutarhuri ja olin myös kukkakaupassa työssä ennen alanvaihtoa. No, muistin siis, ettei näitä tarvi juuri kastella kun sipulissa on vettä. Ei vissiin oo kauheesti ollut. :) Nyt kastelen, vaikka kasvaisivatkin ylipitkiksi.

Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua olikin hyvä inspiskirja viikonlopuksi! Jotenkin aivan kuin suoraan mun toiveista. Aluksi kirjassa vielä kerrottiin, miten kannattaa unohtaa vanhat ompelun säännöt ja alkaa vaan tekemään. Kun taidot karttuu, kunnianhimo vie kohti oikeita ohjeita ja silityksiä yms, jotta saa varmasti mieleistään jälkeä. Just niin mäkin oon aina tehnyt! Aloitin virkkaamisenkin ihan fiiliksellä ja kokeilin kaikkea. Ei niistä juuri mitään tullut mutta tekemisen iloa oli paljon kun pääsi heti koukkuun kiinni. Neliöitä sitten opettelin kunnolla ohjeista. Oli tekstit ja kuvat vierekkäin. Niistä oli helppo oppia kun oli jo tuttu tuo väline. Sama kutomisessa (neulomisessa), huomaamattaan sitä siirtyy haasteellisempiin juttuihin. Mutta pakko on saada heti tehdä. Muuten into sammuu.

On jännää kiertää joka päivä pihaa ja katsoa mitä sieltä löytyy. Roskia roskiin ja oksia kasaan mutta myös nousevia krookuksia (mahdollisesti, en ole varma) ja muita vihreitä ylläreitä. En ole kevättä täällä vielä elänyt, joten kaikkea pienintäkin juttua ihastelen suureen ääneen. Nämä nousevaiset ovat remppasavikökkyroiden keskellä ja tuovat toivoa paremmasta pihasta. Sieltä nekin jaksaa nousta vaikka kaikenlaiset kaivurit ovat siinä myllänneet.

Takapihalta lähtee polku naapurin rouvan kesäpaikalle. Sinne se koiruliini aina menisi. Sieltä nousee myös aurinko, joten en yhtään ihmettele polun houkuttavuutta!

Toivottavasti aurinko jaksaa paistaa ensi viikollakin!