Kevät ehtii ennen mua!

Ulkona se kevät vaan menee menojaan enkä mä oo vielä valmis! ..tai tulee tulojaan. Eihän se nyt vielä mene mihinkään! Olis nyt tullut vaikka sitä lunta niin olisi hyvällä omallatunnolla voinut vetäytyä sisälle käsitöileimään. Nyt pitää olla kaivamassa savea ja haravoimassa pihaa tai metikössä pilkkomassa tuulenkaatamia (Hih mikä sana!). Kävin kirppiksellä ja sain vähän materiaalia tuleviin, suunnitteluasteella oleviin juttuihin. Vieläkin kiinnostaa niin moni asia, ettei osa päättää mistä aloittaa. Varsinkinkin kun tuntuu, että joka projektissa tarvitaan jotain mitä ei omista kaapeista löydy. Nyt sain kirppisreissulta jopa lasipäisiä nuppineuloja, mittanauhan, ratkojan ja kuminauhaa. Paikallinen käsityöliike myy siellä loput ompelutarvikkeensa. Jes!
Nyt muuten mulle avautui, että päivät voi tehdä pihatöitä ja illat ideoida. Se riittää. Keskity olennaiseen. Kyllä sitä sitten taas....

Ostelen näköjään viikottain näitä helmililjoja ja narsisseja. Jotenkin ne kuolee mulla nopeasti. Olenhan aiemmalta ammatiltani puutarhuri ja olin myös kukkakaupassa työssä ennen alanvaihtoa. No, muistin siis, ettei näitä tarvi juuri kastella kun sipulissa on vettä. Ei vissiin oo kauheesti ollut. :) Nyt kastelen, vaikka kasvaisivatkin ylipitkiksi.

Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua olikin hyvä inspiskirja viikonlopuksi! Jotenkin aivan kuin suoraan mun toiveista. Aluksi kirjassa vielä kerrottiin, miten kannattaa unohtaa vanhat ompelun säännöt ja alkaa vaan tekemään. Kun taidot karttuu, kunnianhimo vie kohti oikeita ohjeita ja silityksiä yms, jotta saa varmasti mieleistään jälkeä. Just niin mäkin oon aina tehnyt! Aloitin virkkaamisenkin ihan fiiliksellä ja kokeilin kaikkea. Ei niistä juuri mitään tullut mutta tekemisen iloa oli paljon kun pääsi heti koukkuun kiinni. Neliöitä sitten opettelin kunnolla ohjeista. Oli tekstit ja kuvat vierekkäin. Niistä oli helppo oppia kun oli jo tuttu tuo väline. Sama kutomisessa (neulomisessa), huomaamattaan sitä siirtyy haasteellisempiin juttuihin. Mutta pakko on saada heti tehdä. Muuten into sammuu.

On jännää kiertää joka päivä pihaa ja katsoa mitä sieltä löytyy. Roskia roskiin ja oksia kasaan mutta myös nousevia krookuksia (mahdollisesti, en ole varma) ja muita vihreitä ylläreitä. En ole kevättä täällä vielä elänyt, joten kaikkea pienintäkin juttua ihastelen suureen ääneen. Nämä nousevaiset ovat remppasavikökkyroiden keskellä ja tuovat toivoa paremmasta pihasta. Sieltä nekin jaksaa nousta vaikka kaikenlaiset kaivurit ovat siinä myllänneet.

Takapihalta lähtee polku naapurin rouvan kesäpaikalle. Sinne se koiruliini aina menisi. Sieltä nousee myös aurinko, joten en yhtään ihmettele polun houkuttavuutta!

Toivottavasti aurinko jaksaa paistaa ensi viikollakin!