Jesh! Aurinko paistaa risukasaan! Vaikkei se näy fyysisesti.

 Ei mikään kaunein kuva, mutta mun tuntojani kuvaa erittäin hyvin. Leskareita koko rytäkasa täynnänsä.

Viimeaikoina on taas otettu haastetta vastaan ja väännetty sekä käännetty ja lopulta saatu aikaa jotain.. ja mikä parasta omalla tyylillä. Saaden siihen myös hyväksyntä vanhemmilta ja viisaammilta toisinajattelijoilta. Ihanaa kun voi omassa työssä kehittyä ja innostua yht´äkkiä. Ehdin viikon aikana tuntea suurta epäonnistumista ja alanvaihto-fiilareita sekä sen kääntymistä mulla-on-maailman-paras-työ-ilotulitukseksi.

Pikkuflunssa ja algeeria (mahdollinen allergia, oma diagnoosi koko viime kesän vuotaneesta ja tukkoisesta nenästä) on saanut sohvan kutsun työn jälkeen olemaan voittamaton. Onneks pääsiäinen olikin supertehokas siivouksen saralla. Tätä viikonloppua odottelen innolla jospa pääsee pihatöihin!

Mahdollinen pihatyö alla.

Oon kyllä taas ihan risteyksessä. Vastakohdat vetää puoleensa. Kuuntelen yleensä rokkia, metallia, vähän rankempaa musiikkia. Nyt on soinut Notkea Rotta, Jukka Poika, Adele. Ihanaa katsella maailmaa vähän eri suunnista. Musiikki ohjaa mun fiilistä aika paljon. Töiden jälkeen en saa mitään aikaiseksi, ellen laita sopivaa musiikkia. Se laittaa ihan pakosti liikkeeseen. Ehkä tarvitsen jonkun muun rytmin kuin sydämen sykkeen tekemisiini.

Viime viikolla ompelin henkariin kirjekuoripussukan Johnny Cashin tahdilla. Putsasin pattereita ja iki-ihania (kellastuneita) seinäpaneeleja Queenillä ja pyyhin pölyt Adelella.