Joulusiivous, oliko se näin helppoa?

No olihan se kun ei oo odotukset kovinkaan korkealla. Tänä vuonna emme vietä joulua kotona mutta alusaika ollaan tiiviisti omissa nurkissa. Saatiinpa siksi selätettyä syksyn tuomat pölyt ja siivottua koti ajoissa joulukuntoon. Nyt on ihanaa tulla töistä kotiin jouluiseen tunnelmaan. Yhtä juhlaa!

Parasta kai tässä oli se, ettei imuriin ollu koskettu aikoihin, eikä pölyjä pyyhitty, eikä keittiötä siivottu, ainakaan samaan aikaan. Näki hyvin työnsä tuloksen. Työ tekijäänsä kiittää.

Tässä syksyssä on ollut paljon kummallisia piirteitä. Neulomukset ja puikot eivät vieläkään ole löytäneet kätösiini. Tulikohan viimevuonna yliannos... Syksy tuntui menevän ihan huippunopeutta. Se sisälsi kyllä paljon. Omat häät ja häämatka, uudet työkuviot yms. Niin paljon suuria asioita, ettei edes blogia kyennyt kirjoittamaan. Ehkä niistä suurista asioistakin voisi tänne kirjoittaa enemmän.. en ole ihan varma. En ole ihan varma miksi tätä kirjoitan! :)

Joulupuu on nyt sitten rakennettu meille. Ei pudota neulasia mutta tuoksu on olematon.

Yksi asia johti toiseen

Miltä tämä syksy näyttää?

I-ha-naa!

Suurissa risteyksissä ollaan eletty ja tällä kertaa risteys on suurempi kuin aiemmin. Tielle käännyttiin ja kolme kuukautta sitä on varovaisesti tallattu.
Tämän vuoksi väsymys on ollut suurempaa kuin koskaan ja nyt se alkaa väistyä. Miltä tämä syksy näyttää? Taidan tutkia sitä tänään tarkemmin kuin pitkään aikaan...


Aina ei mee putkeen! :)

Kaukokaipuu...

Oi Hotellisänky 

Lempeä hyväilevä lämpö

Kostea hoitava ilmanlaatu 

Parvekkeen liukuovet 

Sininen meri 

Vaalea hiekka

Kaakelilattia

Hellemekko

Valkoiset pyyhkeet

The Aamupala

Aurinkorasva

Tästä haaveesta ei mulla ole edes kuvaa. En muista koska olisin ollut missään.. ehkä neljä vuotta sitten. Festarimatkat asia erikseen. Hmm, alanko suunnitella joulumatkaa.. uskaltaisikohan sitä vilkaista muutamaa nettisivua... 

Missäköhän pelargonit kasvaa luonnonvaraisena

Kesä vei ja minä annoin viedä. Mitään en ole tehnyt, kai, mutta mieli on virkeä. Kirjoja luin, puhelimessa puhuin, nautin ystävien seurasta, pysähdyin hetkeen, muutin suunnitelmia joita ei kai koskaan ollutkaan, vapauduin, nauroin, itkin. Kamerakin aina unohtui...

Onneksi tätä saa lisää! Töihin palasin pari viikkoa sitten eikä meno ole muuttunut.

Ihanaa kesää ja varsinkin lämpöä!
 

Maalaustalkoissa

Kesävaihde kytketty ja lukittu!

Jes, mikä fiilis! Aamu aurinko odotuttaa itseään mäen takana mutta pellot kylpevät jo kauempana kuumassa hohteessa. Muut nukkuu ja mulla hesari ja Taika-kupillinen (ISO) kahvia. Tästä tulee hyvä päivä! Tai siis: Tämä on hyvä päivä!

Vapauduin ainakin hetkeksi odottamisesta. Miksi siihen aina sortuu? "Kunpa menisi tämä viikko ja olisipa jo se ja se ja Ruisrock, saisinpa jo aikaa siihen ja tähän." Voihan valitus.

Keksinpä itselleni oivan reseptin: Jos tuntuu siltä, ettei mitään mukavaa voi olla nyt, kokeile nukkua pitkään ja monet päiväunet. Syö hyvin hereillä ollessasi ja mene lenkille kun olet taas pirteä ja tässä hetkessä. Siivoa kun motivaatio iskee. Mene ulos. Juo vettä.

Parasta aikaa

Juhannusaamuna kotona. Millä sitä malttaa kotipihastaan lähteä kun ympärillä on kaikkea niin pientä ja kaunista? Ehtiikö kaikkea nähdäkään? Onneksi maltoin lähteä.

Juhannus saunalautalla. Lauttakoira valppaana.
 

Juhannus oli ihana! Rakkaita ystäviä, elämysmatkailua ystävän pihapiirissä, juhannustanssit ja -kihlat, aamukahvipöydästä merimaisema... Toivottavasti perinteemme ei koskaan katkea. Kun saavuimme paikalle, olimmekin suoraa päätä keskellä merta lautalla.. keskellä kesää kaukana arjesta. Sitä naurun määrää! Mieli ja keho osaavat kiittää! <3

Nupullaan

Nuppuaika

Odotus, jännitys

Hermolepolenkki ja koomiset eläimet

Arvostelua

Mietinkin tässä, miten taitavia arvostelemaan ovat ne, ketkä eivät heittäydy, sitoudu, iloitse, kokeile toistakin kertaa... Mutta sitten ajatukseni kääntyikin. Jos itse heittäydyn ja välitän siitä mitä teen, miksi pelkäisin tai aliarvioisin kritiikkiä. Kriitikkoja tarvitaan. (Välillä vain tuntuu, että aikaan saa enemmän itse tekemällä, ei toisia arvostelemalla...) Ai niin, arvostelu olisi suotavaa sanoa asianosaiselle, saa enemmän tuloksia niin. :)

Kotona ei tunnu tapahtuvan mitään. Päivät työtä ja illat toipumista. Viikonloppuisin on kiva leikkiä kesälomaa, jota ei vielä olekaan oikeaa juuri kertynyt. Perjantaina katkaistiin nurmikko ja koneet sammutettiin 23:48. Siitä asti olen odotellut Vuoden Naapuri-palkintoa. Ei ole tullut. Loman leikkijäisiä jatkettiin Fiskarssin sadepäiväretkellä ja sunnuntain siivouspäivällä. Ah kuinka rentouttavaa!

Työn vastapainoksi tarvitsen selvästi rentoa ja kivaa tekemistä. Täytyy ajatella uudestaan nämä kotona odottavat "pakolliset" projektit. Mikä pakko tässä nyt olisi? Työ on mielenkiintoista, pakollista ja palkitsevaa. Keskityn nyt siihen hetken aikaa enemmän kuin tehokkaaseen vapaa-aikaan.

Katsotaan koska ajattelen uusiksi!

Ihanaa kesäkuuta, miten se voi olla jo nyt! :)

Eräskin pelastus

Tämän kuulin mahdollisesti joutavan roskalavalle. Olinkin sitä jo hieman sillä silmällä katsellut..

Miehen mielestä se oikein sovi näkyvälle paikalle. Se siis odottaa loppusijoitusta ruokailutilassa. (Odotan, että silmä tottuu)

Harmittelen järjestelmäkameranhimoani. Mulla on vuoden vanha diggaripokkari enkä varmasti osaa käyttää sen koko potentiaalia. Eihän se nyt kameran vika oo, ellei kuvaaja osaa luoda olosuhteita hyvälle kuvalle. Nyt mä vain opettelen sijoittelua ja valon löytämistä, kiltisti.

Turhautumiskuva

Haastelua

Sain haasteen Johkilta Postikortilla-blogista. Kiitos! Haasteeseen kuului siis kertoa viisi satunnaista asiaa itsestään. Hmmm... Taitaa tulla aika ajankohtainen lista. :)

1. Blogini nimi tuli leppoisesta elelystä ja leppäkertuista, joita keräilin lapsena (ilman parempaa tietoa) lemmikeiksi purkkiin. Autoni on muuten leppis ilman pilkkuja. Risteyksessä asustellaan sekä fyysisesti että psyykkisesti. Aina on jokin muutosprosessi meneillään. :)

2. Maanantaina soittaa maailman parhain bändi Suomessa ja mulla ei ole lippua. Vuosi sitten en olisi missannut tilaisuutta  mistään hinnasta.

3. Mielestäni mielenrauhaa saa ostettua fyysisellä rasituksella ja syömällä hyvin.

4. Elän kausittain ja siksi ristiriitaisaa muutosprosessi- ja leppoistelujutustelua on enemmän ja vähemmän. Talvella möllötystä ja kesällä niin paljon kuin ikinä ehdin! :)

5. Läppärini on rikki ja kärvistelen vaikean miniläppärin kanssa jo toista kuukautta. Phhuuh.

No eipä tullutkaan ajankohtaista muutakuin 2. ja 5. Niin se mieli vie.

..lisää sadetta..

sateen jälkeen tulikin kesä

Sateiset aamut..

..on ihania.

En tiedä mikä tuo keltaisia kukkia tehtaileva puu tai pensas on. Enkä ole sille aiemmin sallinut yhtään ajatusta. Nyt huomaan, että se olisi todellakin kaivannut leikkausta ja huomiota. Kivaa, että nämä sulostuttavat pihaamme.

Olen suunnitellut TAAS ihan hirveästi tekemistä pihalla ja sisällä. Suunnitelmissa olisi myös viikonloppuisin lähteä jonnekin, esim. tänään äitien luokse. Sitten kun kuitenkin aina tulee eteen jotain.. niin mikään suunnitelmista ei toteudu. Eilen purettiin kahta seinää kun etsittiin vesivahingon jälkiä, ei löytynyt. Onneksi. Onneksi löytyi vuotava patteri. Ehkä löydettiin ajoissa. Suunnittelin jo helatorstaille tekemistä, luonto suunnitteli myös eri hommia. Mä ajattelin ommella mekon tai mekkoja luonto päätti, että muuri siirretäänkin jo tänä vuonna.

Toisaalta on ainakin kiva tietää tekevänsä koko ajan tärkeitä ja välttämättömiä hommia. Ikinä ei ehdi siihen kynsien lakkaukseen tai mekkojen ompelemiseen. (Kyllä mä joskus niille sen ajan otan.)

Bling. Keväthuuma on saatellut mut ennennäkemättömään meikkien, korujen, uusien vaatteiden himoon. Vastustelen siis vielä...

Ihanaa on ystävät

Ystävät, ihanat, joilla itsellään on monta rautaa tulessa, saapuivat meille lauantaina auttamaan pihatöissä. Luonnollisesti rentouduimme iltasella grillauksen merkeissä ja sunnuntaiaamulla aloitimme taas reippaasti raivaussahan käynnistyksellä ja risukkoon tehdyllä täsmäiskulla.

Aiemmin keväällä tapahtunutta.

Tontti on täynnä angervoja ja muita ihania muttakunmuttakun, niille ei ole vuosiin tehty mitään ja pelkät nuorennusleikkaukset eivät mielestäni auta. Takapihalla sai ryteikkö kyytiä ja kokonaisen alasleikkauksen siitä syystä, etten oikein uskaltanut kulkea sen ohi pelkäämättä jonkinlaisen Röllin hyökkäystä. No röllikäisten kotia ei löytynyt mutta kaatumaisillaan oleva muuri ja muutama muu ylläri. Suurin ylläri onkin takapihan koko. Näyttääpä se suurelta!

Tässä muita ylläreitä puskista

Nyt on siis paljon karsittu ja ah se tuntuu hyvältä! Katsotaan, nouseeko sieltä enää versoja vai saatiinko suurtakin tuhoa aikaiseksi. Jokatapauksessa piha menee uusiksi muutaman vuoden sisään kun täytyy tehdä rakenteellisia muutoksia ja kaivuri tulee mylläämään maata. Nyt työstetään mukavaa väliaikaista pihaa karsimalla ja pienellä fiksailulla. Mitään lisää ei kannata tuoda.

Ihanaa on ystävät joiden kanssa on hyvä olla, helppo tehdä asioita, puhua paljon tai olla puhumatta. Ihanaa on piha, jonne voi töiden jälkeen mennä tekemään asioita tai olla tekemättä.

Katsotaan ehdinköhän vielä juosta. Lenkkarit odottaa kaapissa...

Tutuista tutuimmat

Värit ja valo

Alan ymmärtää, että kevät on oikeasti tullut. Työpäivän jälkeen ehtii ja jaksaa vaikka mitä ja valoa riittää. Värit näyttävät uudelta kevään valossa. Miten sitä on taas puoli vuotta jaksanut synkkyyttä..? Tänä vuonna pitkästä aikaa nään kevään kauneuden, hyvissä ajoin ja pitkällä kaavalla. Kaupungissa kevät näyttäytyi hieman eri tavalla.

Viime vuoden harmaiden korsien ja tämän kevään uusien tulokkaiden vihreys. Kontrasti on huumaava. Ilman puolen vuoden synkkyyttä tuskin olisi tätä iloa. Värejä ei ole manipuloitu.

Nyt harmittelen usein, etten kuvannut elämääni Helsingissä juuri lainkaan. Kohta alkaa olla vuosi siitä kun muutin maalle ja tuntuu hassulta, ettei mulla ole mitään kuvia kuudesta edellisestä vuodesta. Eikä kyllä aiemmistakaan. Oliko mulla oikeasti liian kiire tai enkö halunnut pysähtyä. Niinhän se taisi olla. Kolmenkympin kriisiksi tätä voisi joku nimitellä. Nyt sitten pysähdyn ja tässä olen.

Lapsena tutkin kevään tuloa ryömimällä naapurin pelloilla ja ties missä. Tänä vuonna tutkin kevättä selkeästi samalla tasolla, nenä maassa. Mitäköhän naapuritkin ajattelee, hih! 

Tämä tyyppi tervehti yhden tuijan oksien alla. Säikähdin.