Mietinkin tässä, miten taitavia arvostelemaan ovat ne, ketkä eivät heittäydy, sitoudu, iloitse, kokeile toistakin kertaa... Mutta sitten ajatukseni kääntyikin. Jos itse heittäydyn ja välitän siitä mitä teen, miksi pelkäisin tai aliarvioisin kritiikkiä. Kriitikkoja tarvitaan. (Välillä vain tuntuu, että aikaan saa enemmän itse tekemällä, ei toisia arvostelemalla...) Ai niin, arvostelu olisi suotavaa sanoa asianosaiselle, saa enemmän tuloksia niin. :)
Kotona ei tunnu tapahtuvan mitään. Päivät työtä ja illat toipumista. Viikonloppuisin on kiva leikkiä kesälomaa, jota ei vielä olekaan oikeaa juuri kertynyt. Perjantaina katkaistiin nurmikko ja koneet sammutettiin 23:48. Siitä asti olen odotellut Vuoden Naapuri-palkintoa. Ei ole tullut. Loman leikkijäisiä jatkettiin Fiskarssin sadepäiväretkellä ja sunnuntain siivouspäivällä. Ah kuinka rentouttavaa!
Työn vastapainoksi tarvitsen selvästi rentoa ja kivaa tekemistä. Täytyy ajatella uudestaan nämä kotona odottavat "pakolliset" projektit. Mikä pakko tässä nyt olisi? Työ on mielenkiintoista, pakollista ja palkitsevaa. Keskityn nyt siihen hetken aikaa enemmän kuin tehokkaaseen vapaa-aikaan.
Katsotaan koska ajattelen uusiksi!
Ihanaa kesäkuuta, miten se voi olla jo nyt! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti