Tulevan perjantain yllättävän vapautumisen kunniaksi, hain kirjastosta nollauskirjallisuutta. Saattaa olla, että kirjallisuus saa odottaa lauantaiaamun nollailuun. Nyt voi nimittäin olla niin, että monen viikon pelkästään Ylen kanavien katsomisen jälkeen, meillä näkyy myös Voice Of Finland-kanava. Näkyvyydessä on yleensä ollut ongelmia kun on myrskyistä, sateista, pilvistä tai jotain muuta. Aina se on ainakin perjantaisin näkymätön.

Valoisaan aikaan oon lähipäivät Savimpassa, joka muistuttaa vähän saven lapioimista ja pihan haravoimista mutta onkin tämän kevään uusi tehokas jumppauutuus! Savimppaan kuuluu myös pulla ja kahvi. Pullava, ei itse leivottu.

Sain kaupasta viimein oikeaa käsisaippuaa keittiöön. Löysin ilokseni sitä merkkiä, mitä tahtoisin käsivoiteena laukkuun. Voiteita oon saanut niin paljon lahjaksi, että ei ole järkevää ostaa lisää. Nyt sain siis tän, jee! Hmm.. ymmärsin mun koppurakäsieni pistävän siis muidenkin silmään.

Tosi paljon keltaista mun elämässä tällä hetkellä. Sopii vuodenaikaan mutta en ole aiemmin huomannut sen vaikuttavan mun värimieltymyksiin. Kaipa sitä imee vaikutteita enemmän, kun steppailee eri silmin ympäri kaupunkia ja blogiviidakkoa.

Tässä vielä innostuin kuvailemaan lisää keittiön ihania kaakeleita. Sokerikossa on ihana ruusunuppi, kahvipurkki kantakodista, pentikin ruutupurkki joululahjus, fruitdropsit ruotsinlaivalta ja kukkaloota jostain kirpparilta teininä.

Voi ihanuus tätä melkein-viikonloppua! Hilipatihei!

Rappioromantiikkaa. Romantiikka vain uupuu.

..ja kun aika ei riitä kaikkeen. Sisustusta on sanellut lähes pelkästään käytännöllisyys täällä asutun ajan. Tietty plussaa jos ei ihan kamalalta oo näyttänyt. Onhan sitä jotain huonekaluja tai verhoja aiemmassa elämässä tullut hankittua ihan estetiikan vuoksi. On niin monia paikkoja mitkä pitäisi miettiä ihan alusta asti ja jos annan itselleni luvan hankkia jotain uutta, en ihan halvalla pääse. Parempi pitäytyä tässä mielentilassa, missä muka kaikki näyttää paremmalta kun niillä on käyttötarkoitus ja ne olisivat muualla tarpeettomia. Poikkeuksia on tässäkin mulla. Paljon. (Ikean halvat uudet vitriinit jouluksi kotiin, kukat...) 

Oven pielessä siis:
-Siihen jäänyt tuoli, josta tulikin kukkapöytä.
-Ruukku, johon keräsin oksia kransseja varten.
-Kranssit, jotka eivät saaneetkaan koristuksia.
-Kanervat, jotka kuolivat ja olivat silti nättejä.
-Lyhty, koska meillä ei ole toimivaa pihavalaistusta.
Nyt kevään tullen tämä kohta on alkanut häiritä ja sieltä se motivaatio taas tuli. Muutoksia siis tulossa!

Tässä taas ihania elämänjälkiä, joita entinen omistaja ei halunnut enää katsella. Täällä ei haittaa kissanraapimat, koska täällä asustaa koira. Nämä jäljet ei  häiritse yhtään, kun en oo tätä uutena nähnytkään, eikä meillä näitä jälkiä muualla ole. Nämä jäljet vaan muistuttaa siitä, mikä onni oli kun saatiin ruokailuryhmä.
 Mutta sen alle pitäisi kyllä saada, tai siis ostaa, matto. Sepä se on jo niin pitkään ollut seuraavana listalla, että oikein ihmettelen miksi sitä ei vieläkään kuvassa näy!

Tässä näkyy suurin syy siihen, miksei ole ulkonäollä koreiltu. Meillä on viimeisien kuukausien aikana tehty pari remonttia, jotka ovat vaatineet lähes kaiken huomion. Ne näkyvät nyt pihan myllerryksenä ja savisina kenkinä. Tänään aloin raaputtaa viimeinkin lumen alta paljastunutta pihaa tasaiseksi ja suhteellisen vapaaksi savimöykyistä. Oi se on kivaa hommaa! Sitten pääsee soran levitykseen. Tämä homma on tosi kiitollista. Varsinkin kun joutsenpari suoritti äänekkään ylilennon hieman ennen auringonlaskua. Tykkään! Kuvat on muuten otettu pilvisenä hetkenä, vaikka itse työt suoritettiin auringonpaisteessa.  (Paitsi se ehti laskea ja pimeys tulla ennen hommien loppumista) Pilvisyys korostaa sopivasti tätä rappiotilaa.

Hesarin ilmainen viikko, jes!

Huippujuttuja!

Onnistumisen (tai ainakin ymmärryksen) iloa!

Todellinen oppiaine mulle tämä kirjoneulonta. Piti laittaa noloja kuvia mutta enpä taida jos joku kuitenkin niitä katsoo. Langan kuljetus on ihan uusi asia jonka opin parin tilkun jälkeen. (lankojen kiertäminen toistensa ympäri siis, onkohan se kuljetusta..) Samoin se, että kannattaa olla molemmin puolin kuviota omat kerät samalle värille. Ei tarvitse kuljetella.

Mutta voi se päättely! En voi ymmärtää miten näistä lapuista saisi joskus niin siistejä, ettei takapuolelle tarvitsisi keksiä vuorta tai toista kerrosta, joka piilottaisi kaikki muhkurat.  ..ja höyrytys ja silitys! Pitäisi varmaan kokeilla, että ymmärtäisi sen tärkeyden. Eiköhän se näiden parin tilkutustyön vuoksi tule opittua sekin.

Suunnitelmissa on tehdä yhdestä huoneesta ompeluhuone tai käsityövarasto-säilytys- jokin. Olisipa ihanaa saada sinne kunnon pöytä ja hyllyjä langoille ja muille tarve-aineille. Eipä haittaisi iso nojatuolikaan. Radio! Musiikkia pitää olla! Nollabudjetilla tietysti. Nyt ajatus tästä huoneesta on ollut viikon verran päivittäin mielessä. Kohta varmaan tapahtuu. Sitten kun motivaatio yltää tarpeeksi korkealle. Sitä odotellessa.


Sunnuntaina oli kuitenkin paljon ihanampaa mennä ulos kuin miettiä jotain huonekaluja. Kevät!

Suunnittelun helppous ja toteutuksen vaikeus!

On taas pää ihan täynnä ideoita. Voi sylvi.

Käsityöt ovat vallanneet mieleni vaikken oo mikään käsityöihminen. Onko tämä nyt sitä kun vakiintuu ja rakentaa pesää, niin kaikille tulee jokin vietti tehdä käsillään jotain ympärilleen? Ainakin säästäväisyys on astunut kuvaan vahvasti. Yksi motivaattori tehdä itse.

Yritin myydä viime kesänä muutossa vanhoja vaatteita kirpparilla. Eihän niitä kukaan huolinut. Nyt ajattelin tuunailla räteistä ja lumpuista.. vaikka mitä! Nyt pitäisi vielä kaivaa ne lumput tuolta jostain ja ostaa nuppineuloja ja mittanauhaa, lankaa... Ompelukoneen toi mulle lainaan naapurin rouva kun luki facebookista mun päivittelyjä ompelukoneenhimostani. Onpa hyvä kun joku saa aikaiseksi. Toivottavasti mäkin joskus.

Lumpuista ajattelin myös repiä kudetta, jota sitten virkkaisin. Tai sitten menen kauppaan ja ostan trikookudetta enkä ikinä enää harkitse kuteiden repimistä. :)

Tätini kutoo jonkin verran sukkia ja hän on säästänyt jämäkeriä. Hän ei tee niillä itse mitään joten:

TA-DAA! (Huono kuva. Niitä on enemmän. Niinpä, olisinpa ottanut paremman.) Että arvatkaapa vaan kuinka monta ideaa on plakkarissa. Omiakin jämälankoja nimittäin löytyy. Tiedän kyllä, ettei jämät koskaan riitä kun innostuu jämälanka-ohjeilla tekemään ja kauppaan joutuu menemään mutta idea on tärkein. Alkuvoima.

Mutta mistä se aika milloin nämä kaikki tekee ja mistä sitä aloittaa? Ei oo kovin leppoista taaskaan. No, justiinsa tämä ideointi on. Leppeää ajankäyttöä.

Äiti kävi kylässä

No milloinkohan se tänä vuonna tulee?

Minä oon aikalailla kesäihminen. Tämä mennyt (Onkohan se ihan vielä mennyt?) talvi on kyllä mennyt kaikista nopeiten ja vähimmillä "vaurioilla". Noin niinkuin henkisesti. Ehkäpä tämän talon lämmitys ja muut huoltotoimenpiteet on pitänyt sen verran kiireisinä, että aika on kulunut nopeaa. Myös se, että kokee tekevänsä hyvää ja tarpeellista hommaa, auttaa synkän talven aikana. Eipä tarvi illalla pohtia, että enpä taas tehny mitään.. kaikkea tarpeellista on varmasti tullut tehtyä. Toisaalta annan nykyään itselleni anteeksi enemmän lorvailua. Teen lasten kanssa työtä ja useasti työ on hyvin fyysistä. Jos on päivällä sosiaalinen ja liikkuu paljon, illalla ei kai sitten tarvitse? Palautua pitää. Mutta sen oon huomannut, että talvella mä en vaan jaksa kauheasti kyläillä, juhlia tai siivota, ainakaan pimeinä arki-iltoina. Kesällä sitten senkin edestä!

Viikonloppuna ystävät tulivat pitkästä aikaa kylään ja mua vaan väsytti! Oli ihan vääryyttä kun kutsuin vielä ystävät oikein juhlimaan ja itse menin aikaisin nukkumaan. No, olinpa ainakin kattanut kaikille aamiaista kun viimein heräilivät sunnuntaihin. Nytpä tuntuukin taas vääryydeltä, että pääsin aikaisin töistä ja aurinko paistaa enkä jaksa tehdä mitään. :)

Periaatteessa siis sama fiilis kun kevätauringon paistaessa näkee koko talven pölyt. Tänään aurinko paistaa ja mun ajatukset on keväässä. Kroppa vaan ei pysy perässä!

Ulkona olisi yks kiva ja erittäin raskas homma mua odottamassa. Talon takapihalla olisi noin puolitoista metriä lunta, joka pitäis lapioida pois ennenkuin sulaa suoraan kellariin. Talo on siis rinteessä ja lumi suoraan talossa kiinni. Plus puolisolla polvi rikki joten mä saan nämä treenit ihan itselleni.

Sain myös toisen iloisen tehtävän laskea peppumäkeä ojaan lukemaan sähkömittarin lukemat.

Sain sunnuntaina valmiiksi mun pitkänlinjan projektisukat eli ne vaalisukat. Tuskien jälkeen voin siirtyä virallisesti uuteen projektiin. Sain tämän tilkkupeittoidean Voikukkapelto-blogista, hieman ehkä alitajuisesti. Nyt en oo varma saanko noita kiinnitettyä järkevästi yhteen, mutta sitäpä voi miettiä vaikka sitten kun on peiton verran yhteen ommeltavaa. Tämän tilkkuilun ohellahan voi tehdä paljon muitakin töitä, koska ihan nopeasti tämä ei millään valmistu. Ihan taidan antaa itselleni siihenkin luvan. Voi että kun tarvii lupia muka niin itseltään kysellä!

Kuva on viime syksyltä. Kyllä se silti lämmittää. 
 

Tervetuloa kevät! Enpä oo sua vielä täällä nähnytkään!

Harjoittelua!

Onpa paljon uusia asioita opittavana! Ulkona on kaunis aurinkoinen ilma ja nyt kiinnostaisi tutkia vain mitä löytyy bloggerin maailmasta. Asemoin läppärin ikkunan ääreen ja ihan kohta lähden pitkälle lenkille koiran kanssa.

 

Tänään aion myös saada ns. vaalisukat valmiiksi. Aloitin sukkien kutomisen presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella ja koska kierros oli niin jännä, ensimmäinen sukka valmistui huippunopeudella. Toinen sukka olikin määrä kutoa toisella kierroksella mutta kyseisen kierroksen jännittävyys ei ollut ihan ekan luokkaa, joten sukka jäi pahasti vaiheeseen. Sitten keksittyäni alkaa kutoa tilkkupeittoa vaaleanpunaisesta (!) ja vaaleista langoista, ei tummanharmaa sukka enää kiinnostanutkaan. Nyt alkoi taas kiinnostaa. Kyllä se motivaatio näköjään aina jostain ja joskus tulee. Aiemmin en voinut kuvitella lopettavani jotain käsityötä kesken ja aloittaa uutta. Mutta siis, sehän on kerrassaan järkevää! Joskus on tarve tehdä suurempaa työtä, joskus pienempää, pikkutarkkaa, voimaa vaativaa, kuvioneuletta, ainaoikeaa... Nyt taas nautin jokaisesta tummanharmaasta silmukasta jonka työ etenee.