tiistai 27. maaliskuuta 2012

Rappioromantiikkaa. Romantiikka vain uupuu.


..ja kun aika ei riitä kaikkeen. Sisustusta on sanellut lähes pelkästään käytännöllisyys täällä asutun ajan. Tietty plussaa jos ei ihan kamalalta oo näyttänyt. Onhan sitä jotain huonekaluja tai verhoja aiemmassa elämässä tullut hankittua ihan estetiikan vuoksi. On niin monia paikkoja mitkä pitäisi miettiä ihan alusta asti ja jos annan itselleni luvan hankkia jotain uutta, en ihan halvalla pääse. Parempi pitäytyä tässä mielentilassa, missä muka kaikki näyttää paremmalta kun niillä on käyttötarkoitus ja ne olisivat muualla tarpeettomia. Poikkeuksia on tässäkin mulla. Paljon. (Ikean halvat uudet vitriinit jouluksi kotiin, kukat...) 


Oven pielessä siis:
-Siihen jäänyt tuoli, josta tulikin kukkapöytä.
-Ruukku, johon keräsin oksia kransseja varten.
-Kranssit, jotka eivät saaneetkaan koristuksia.
-Kanervat, jotka kuolivat ja olivat silti nättejä.
-Lyhty, koska meillä ei ole toimivaa pihavalaistusta.
Nyt kevään tullen tämä kohta on alkanut häiritä ja sieltä se motivaatio taas tuli. Muutoksia siis tulossa!




Tässä taas ihania elämänjälkiä, joita entinen omistaja ei halunnut enää katsella. Täällä ei haittaa kissanraapimat, koska täällä asustaa koira. Nämä jäljet ei  häiritse yhtään, kun en oo tätä uutena nähnytkään, eikä meillä näitä jälkiä muualla ole. Nämä jäljet vaan muistuttaa siitä, mikä onni oli kun saatiin ruokailuryhmä.
 Mutta sen alle pitäisi kyllä saada, tai siis ostaa, matto. Sepä se on jo niin pitkään ollut seuraavana listalla, että oikein ihmettelen miksi sitä ei vieläkään kuvassa näy!


Tässä näkyy suurin syy siihen, miksei ole ulkonäollä koreiltu. Meillä on viimeisien kuukausien aikana tehty pari remonttia, jotka ovat vaatineet lähes kaiken huomion. Ne näkyvät nyt pihan myllerryksenä ja savisina kenkinä. Tänään aloin raaputtaa viimeinkin lumen alta paljastunutta pihaa tasaiseksi ja suhteellisen vapaaksi savimöykyistä. Oi se on kivaa hommaa! Sitten pääsee soran levitykseen. Tämä homma on tosi kiitollista. Varsinkin kun joutsenpari suoritti äänekkään ylilennon hieman ennen auringonlaskua. Tykkään! Kuvat on muuten otettu pilvisenä hetkenä, vaikka itse työt suoritettiin auringonpaisteessa.  (Paitsi se ehti laskea ja pimeys tulla ennen hommien loppumista) Pilvisyys korostaa sopivasti tätä rappiotilaa.


Hesarin ilmainen viikko, jes!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti