Värit ja valo

Alan ymmärtää, että kevät on oikeasti tullut. Työpäivän jälkeen ehtii ja jaksaa vaikka mitä ja valoa riittää. Värit näyttävät uudelta kevään valossa. Miten sitä on taas puoli vuotta jaksanut synkkyyttä..? Tänä vuonna pitkästä aikaa nään kevään kauneuden, hyvissä ajoin ja pitkällä kaavalla. Kaupungissa kevät näyttäytyi hieman eri tavalla.

Viime vuoden harmaiden korsien ja tämän kevään uusien tulokkaiden vihreys. Kontrasti on huumaava. Ilman puolen vuoden synkkyyttä tuskin olisi tätä iloa. Värejä ei ole manipuloitu.

Nyt harmittelen usein, etten kuvannut elämääni Helsingissä juuri lainkaan. Kohta alkaa olla vuosi siitä kun muutin maalle ja tuntuu hassulta, ettei mulla ole mitään kuvia kuudesta edellisestä vuodesta. Eikä kyllä aiemmistakaan. Oliko mulla oikeasti liian kiire tai enkö halunnut pysähtyä. Niinhän se taisi olla. Kolmenkympin kriisiksi tätä voisi joku nimitellä. Nyt sitten pysähdyn ja tässä olen.

Lapsena tutkin kevään tuloa ryömimällä naapurin pelloilla ja ties missä. Tänä vuonna tutkin kevättä selkeästi samalla tasolla, nenä maassa. Mitäköhän naapuritkin ajattelee, hih! 

Tämä tyyppi tervehti yhden tuijan oksien alla. Säikähdin.