No milloinkohan se tänä vuonna tulee?

Minä oon aikalailla kesäihminen. Tämä mennyt (Onkohan se ihan vielä mennyt?) talvi on kyllä mennyt kaikista nopeiten ja vähimmillä "vaurioilla". Noin niinkuin henkisesti. Ehkäpä tämän talon lämmitys ja muut huoltotoimenpiteet on pitänyt sen verran kiireisinä, että aika on kulunut nopeaa. Myös se, että kokee tekevänsä hyvää ja tarpeellista hommaa, auttaa synkän talven aikana. Eipä tarvi illalla pohtia, että enpä taas tehny mitään.. kaikkea tarpeellista on varmasti tullut tehtyä. Toisaalta annan nykyään itselleni anteeksi enemmän lorvailua. Teen lasten kanssa työtä ja useasti työ on hyvin fyysistä. Jos on päivällä sosiaalinen ja liikkuu paljon, illalla ei kai sitten tarvitse? Palautua pitää. Mutta sen oon huomannut, että talvella mä en vaan jaksa kauheasti kyläillä, juhlia tai siivota, ainakaan pimeinä arki-iltoina. Kesällä sitten senkin edestä!

Viikonloppuna ystävät tulivat pitkästä aikaa kylään ja mua vaan väsytti! Oli ihan vääryyttä kun kutsuin vielä ystävät oikein juhlimaan ja itse menin aikaisin nukkumaan. No, olinpa ainakin kattanut kaikille aamiaista kun viimein heräilivät sunnuntaihin. Nytpä tuntuukin taas vääryydeltä, että pääsin aikaisin töistä ja aurinko paistaa enkä jaksa tehdä mitään. :)

Periaatteessa siis sama fiilis kun kevätauringon paistaessa näkee koko talven pölyt. Tänään aurinko paistaa ja mun ajatukset on keväässä. Kroppa vaan ei pysy perässä!

Ulkona olisi yks kiva ja erittäin raskas homma mua odottamassa. Talon takapihalla olisi noin puolitoista metriä lunta, joka pitäis lapioida pois ennenkuin sulaa suoraan kellariin. Talo on siis rinteessä ja lumi suoraan talossa kiinni. Plus puolisolla polvi rikki joten mä saan nämä treenit ihan itselleni.

Sain myös toisen iloisen tehtävän laskea peppumäkeä ojaan lukemaan sähkömittarin lukemat.

Sain sunnuntaina valmiiksi mun pitkänlinjan projektisukat eli ne vaalisukat. Tuskien jälkeen voin siirtyä virallisesti uuteen projektiin. Sain tämän tilkkupeittoidean Voikukkapelto-blogista, hieman ehkä alitajuisesti. Nyt en oo varma saanko noita kiinnitettyä järkevästi yhteen, mutta sitäpä voi miettiä vaikka sitten kun on peiton verran yhteen ommeltavaa. Tämän tilkkuilun ohellahan voi tehdä paljon muitakin töitä, koska ihan nopeasti tämä ei millään valmistu. Ihan taidan antaa itselleni siihenkin luvan. Voi että kun tarvii lupia muka niin itseltään kysellä!

Kuva on viime syksyltä. Kyllä se silti lämmittää. 
 

Tervetuloa kevät! Enpä oo sua vielä täällä nähnytkään!